Oma kasvamiseni mediaan on tapahtunut ensin pääasiassa radion kautta. Telkkariakin tuli pienenä paljon katsottua, mutta ehkä enemmän videoita kuin perusohjelmia. Radioa sen sijaan kuuntelin joka päivä, aina kun ala-asteella tulin koulusta kotiin näpäytin radion  päälle ja aloin raapustaa läksyjä. Siinä tulivat tutuksi musiikin lomassa uutiset, ja informaatiota koko globaalista maailmasta tuli omaksuttua ihan huomaamatta. Myös kännykkä on kulkenut mukana ala-asteesta lähtien, ja nyt tilalle on tullut älypuhelin.

Olen aina ollut kovin kiinnostunut erilaisista medioista. Kaikenlaiset nimimerkilliset keskustelufoorumit ovat tulleet tutuksi, on saanut rakentaa uudenlaista identiteettiä ja kokeilla tavallaan vaihtoehtoisia minuuksia. Eniten tietenkin on tullut käytettyä Facebookia (jossa tosin olen ihan oikealla identiteetilläni), ja lasken sen oikeastaan oman sosiaalisen mediani kulmakiveksi ja pohjaksi. Facebook on minulle itsestäänselvä tapa jakaa elämääni itselleni tärkeille ihmisille ja vastaanottaa heidän kokemuksiaan ja päivittäisiä tapahtumia. Jossain vaiheessa elämääni tietokoneen pelipalstoilla oli myös oma merkityksensä, pelit olivat valtavan viihdyttäviä. Ehkä juuri niillä oli helpointa kasvaa ruudun sisäiseen maailmaan, kun oppiminen tapahtuu ikään kuin leikin muodossa. Nykyään aikani ei tosin siihen riitä, mutta kuten todettu, aktiivinen sosiaalisen median käyttäjä olen edelleen.

Osaan toimia mediassa kuten muutkin ikäiseni juuri alle kaksikymppiset, me jotka sopivasti olemme kirjaimellisesti mediaan kasvaneet. Mediaan oppiminen ja kasvaminen, ne ovat mielestäni juuri oikeita termejä kuvaamaan median huomaamatonta hivuttautumista lapsesta saakka ihmisen elämään. Tänäpäivänä lähes jokaiselta vaaditaan elinikäistä oppimista, ja media on yksi niistä kanavoista joka menee hurjaa vauhtia eteenpäin koko ajan muuttuen. Media on niin olennainen osa jokapäiväistä arkea, ettei sen erottaminen käy päinsä. Siksi jatkuva median kanssa toiminen lapsesta saakka auttaa valtavasti maailmaan sopeutumista. On myös tärkeää käyttää sitä paitsi arjessa, myös luovasti ja omata kyky soveltaa mediaa. 

Minun mediaidentiteettini on sitä mitä todella sisimmässäni olen, Anonyymiys ja nimimerkit tekevät joistakin ihmisistä suorastaan raadollisia, ei välitetä muiden tunteista ja sanotaan vain sitä mitä halutaan.  Uskallan kuitenkin väittää, että itse tuon mediassa identiteettini selvemmäksi kuin "livenä" puolituttujen kanssa keskustellessa, mutta silti riittävän asiallisesti ja muut huomioiden. Tätä lapsien ja miksei vanhempienkin tulisi myös oppia median kanssa toimiessaan, ei pelkkää tiedonhakua ja lähdekritiikkiä, vaan tiedostamaan sen, että jokaisen nimimerkin takana todella on elävä ja tunteva ihminen.